Linnunlaulu

Linnunlaulu on lintujen ääntelyä, joka koostuu tunnistettavana äänikuviona toisiaan seuraavista, sävelkorkeudeltaan vaihtelevista soinnillisista jaksoista.^[1] Laulamalla viestivät lähinnä varpuslinnut ja niistä erityisesti laululintujen alalahko. Lisäksi eräät papukaijat, kolibrit ja kanalinnut laulavat, ja laulunkaltaista ääntelyä esiintyy myös muun muassa kuikilla, rantakanoilla ja kahlaajilla.^[2]

Laululla lintu pyrkii vaikuttamaan toisiin lintuyksilöihin pesintään liittyvissä tapahtumissa. Koiraat ilmoittavat laulullaan reviirinsä omistuksesta. Samalla ne antavat naaraille tilaisuuden kuulla, kelpaako laulaja pariutumiskumppaniksi. Lisäksi muodostuneet lintuparit pitävät laululla yhteyttä toisiinsa. Koiras voi esimerkiksi kertoa naaraalle laulullaan, että reitti on selvä ruoan hakuun. Tropiikin lintuparit harrastavat usein yhteislaulua.^[1]

Useimpien lintujen laulun voi katsoa muodostuvan säkeistä. Niiden määrä vaihtelee lajeittain, ja lajit tai yksilöt voivat yhdistellä niitä lauluesityksiksi vaihtelevin tavoin. Jotkin lajit oppivat koko ikänsä uusia lauluja, kun toiset oppivat uutta vain tietyssä iässä. Jotkin linnut, kuten kottaraiset, pystyvät matkimaan muita lajeja ja mitä tahansa luonnon ja kulttuurin ääniä.^[3]

Linnunlaulu on kehittynyt erilaiseksi lintujen eri kehityslinjoissa, joten sitä käytetään apuna lintulajien kuvauksessa, nimeämisessä ja luokittelussa.^[2]

1. ↑ ^{a b} Luonnossa: Linnut 2, 2007, s. 15.
2. ↑ ^{a b} Luonnossa: Linnut 2, 2007, s. 24–25.
3. ↑ Luonnossa: Linnut 2, 2007, s. 16–17.